Lääketietokeskus Lääketieto Tietoa lääkkeistä ja terveydestä Iäkkäiden lääkehoidon erityispiirteitä

Iäkkäiden lääkehoidon erityispiirteitä

1. Ikääntyminen muuttaa lääkkeen kulkua elimistössä

Iän myötä elimistön koostumus muuttuu ja osa tulehdukselta suojaavista ja muista kehon suojamekanismeista heikkenee. Iän karttuessa nämä muutokset vaikuttavat myös lääkkeen kulkuun, jakaantumiseen, aineenvaihduntaan ja poistumiseen. Näiden seurauksena lääkkeen teho voi muuttua, ja iäkäs saa lääkkeistä erilaisia haittavaikutuksia monin verroin herkemmin kuin nuoremmat aikuiset. Monelle on iän myötä kertynyt myös pitkäaikaisia sairauksia, jotka osaltaan muuttavat elimistön reaktioita lääkkeisiin.

Ikääntyminen hidastaa monien lääkkeiden poistumista - lääkettä tarvitaan pienempinä annoksina.

Iäkkäillä lääkkeet imeytyvät suolistosta verenkiertoon pääosin yhtä hyvin kuin nuoremmillakin, mutta lääkkeen jakaantuminen elimistössä sekä sen aineenvaihdunta ja poistuminen elimistöstä muuttuvat. Ikääntyessä kehon koostumus muuttuu niin, että rasvakudoksen osuus suurenee ja veden osuus pienenee. Tämän vuoksi vesiliukoiset lääkkeet, kuten esimerkiksi Digoxin, jakaantuvat vähempään vesimäärään. Tällöin sama tabletti aiheuttaa iäkkäällä korkeamman lääkepitoisuuden ja samalla vahvemman tehon kuin nuorella aikuisella. Rasvaliukoisten lääkkeiden kohdalla tilanne on päinvastainen.

Usean lääkkeen poistuminen elimistöstä hidastuu iän myötä. Näin tapahtuu erityisesti munuaisten kautta virtsaan erittyvillä lääkeaineilla. Vaikka laboratoriokokeet eivät vielä osoita minkäänlaista munuaisten vajaatoimintaa, on 75 -vuotiaan henkilön munuaisten kyky poistaa elimistöstä lääkkeitä noin puolet heikompi kuin nuorella aikuisella. Sen vuoksi munuaisten kautta poistuvien lääkkeiden annostusta on pienennettävä noin puoleen iän kasvaessa, eli iäkäs saa saman lääkevaikutuksen puolella keski-ikäisen lääkeannoksesta. Jos lääkeannosta ei iän myötä pienennetä, seurauksena voi olla lääkkeen liiallinen kertyminen elimistöön. Lääkäri tarkkailee lääkkeiden tehoa myös tässä mielessä ja huolehtii tarvittaessa annostuksen muuttamisesta.

Kaikkien lääkkeiden annostusta ei tarvitse muuttaa ikääntymisen vuoksi. Näin on laita mm. tavallisimpien antibioottien, kuten penisilliinin kanssa. Lääkkeen vaikutuksia elimistössä muuntavat paitsi iän tuomat kehon muutokset myös monet taudit.

On hyvä käydä omalla lääkärillä kerran vuodessa arvioituttamassa koko käytössä olevan lääkityksen tarve: voidaanko joitain lääkkeitä jättää pois tai ainakin vähentää annostusta vai puuttuuko jotain tärkeää lääkettä.

2. Ota lääkkeet ajallaan ohjeiden mukaan

Yhdelle ihmiselle voi kasaantua monta sairautta, joihin kuhunkin tarvitaan säännöllistä lääkitystä. Yhden sairauden lääke voi puolestaan vaikuttaa toisen sairauden hoitoon tai lääkkeillä voi olla keskinäisiä yhteisvaikutuksia, jotka voivat ilmentyä erilaisina haitallisina oireina. Kun käytössä on enemmän kuin viisi eri lääkevalmistetta päivittäin, on syytä neuvotella hoitavan lääkärin kanssa, voiko joitain lääkkeitä jättää pois tai muutoin yksinkertaistaa lääkitystä.

Lääkeannostelija eli dosetti on oiva apu, jos käyttää useaa lääkettä samanaikaisesti tai ottaa samaa lääkettä monta kertaa päivässä. Annostelijaan voi jakaa viikon lääkkeet valmiiksi ja siitä on helppo tarkistaa ettei ole unohtanut lääkitystä. Lyhyellä matkalla säännöllisesti käytettävät lääkkeet kulkevat annostelijassa kätevästi mukana.

Lääkeannostelijoita voi ostaa apteekeista. Hinnat vaihtelevat eri apteekeissa, mutta hyvän ja käyttökelpoisen lääkeannostelijan saa yleensä alle 20 eurolla.

Jos säännölliseen käyttöön tarkoitetun lääkkeen annos unohtuu, otetaan uusi annos niin pian kuin voidaan. Jos aikaa on kulunut melkein seuraavan annoksen ottamishetkeen saakka, voi jättää unohtuneen annoksen kokonaan väliin ja ottaa seuraavan annoksen sille kuuluvaan aikaan. Kaksinkertaista annosta ei saa ottaa.

Jos lääkeannoksia unohtuu useita peräkkäin tai unohtelu toistuu, on syytä ottaa yhteys lääkäriin, koska tilanne saattaa vaatia lääkityksen muuttamista. Unohtelua ei kannata salata lääkäriltä, koska hän voi luulla määränneensä liian pieniä lääkeannoksia kun teho ei tunnu riittävän.

3. Selvitä itsellesi kaikkien lääkkeittesi käyttötarkoitus

Lääkepurkit ovat usein toistensa näköisiä. Tällöin niiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa, varsinkin jos näkö ei enää ole tarkka. Apteekki voi tarvittaessa merkitä purkit erivärisin ruksein tai tarroin, jolloin ne erottaa paremmin toisistaan. Jos lääkkeiden jakaminen lääkeannostelijaan on epävarmaa näön heikkouden, käsien toimintavaikeuksien, huonon muistin tai muun syyn vuoksi, voi pyytää apua terveyskeskuksesta. Joillain paikkakunnilla myös apteekit jakavat lääkkeitä annostelijoihin.

On tärkeää tietää ja erottaa mikä on säännöllisesti käytettävä lääke ja mikä on vain tarvittaessa käytettävä lääke. Jos reseptin merkinnät lääkkeen käyttötavasta eivät ole selvät, voi asiaa tiedustella apteekista tai lääkkeen määränneeltä lääkäriltä.

Osaa lääkkeistä käytetään vain tarvittaessa, kuten kipulääkettä ajoittain ilmenevään kipuun, lyhytvaikutteista nitroa rintakipuun tai astman kohtauslääkettä hengenahdistukseen. Pitkäaikaisten sairauksien hoidossa lääkkeistä saadaan hyöty vain säännöllisen käytön avulla. Tavallisimpia pitkäaikaista hoitoa vaativia tauteja ovat muun muassa verenpainetauti, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, sokeritauti, masennus, astma ja keuhkoahtaumatauti. Myös pitkäaikaisen kivun hoidossa käytetään säännöllistä lääkitystä. Pitkäaikaisen sairauden jatkuvalla ja säännöllisellä lääkehoidolla pyritään vähentämään tai poistamaan oireita tai ainakin pitämään oireet kurissa.

4. Itsehoitolääkkeistä ja luonnonlääkkeistäkin voi tulla haittoja

Reseptilääkkeiden lisäksi apteekista voi ostaa ilman reseptiä saatavia itsehoitolääkkeitä ja luontaistuotekaupoista saa luonnonlääkkeitä. Itsehoitolääke on lääke siinä missä reseptilääkekin, eli oireiden lievityksen ohella ne voivat aiheuttaa myös haittavaikutuksia tai sopia huonosti samanaikaiseen käyttöön muiden lääkkeiden kanssa. Myös luonnonlääkkeillä voi olla sivuvaikutuksia sekä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Esimerkiksi masentuneisuuden hoitoon käytetty mäkikuisma voi muuttaa joidenkin maksan välityksellä hajoavien lääkkeiden tehoa tai lisätä niiden haittavaikutuksia.

Kerro lääkärillesi kaikki käyttämäsi lääkkeet, myös luonnonlääkkeet. Omasta lääkityksestä kannattaa pitää luetteloa, jonka ottaa aina mukaan lääkäriin tai apteekkiin mennessä.

5. Tuottaako lääkkeen nieleminen vaikeuksia?

Tablettien ja kapselien nielemisen oppii, jos niitä joutuu käyttämään pitkiä aikoja. Jokainen voi harjoitella tällaisessa tilanteessa itselleen sopivan tekniikan. Yleensä auttaa, kun lääkkeen kanssa ottaa runsaasti nestettä. Tabletti menee alas sujuvasti myös vähän paksumman aineen, kuten jogurtin tai viilin kanssa.

Monia tabletteja voi jakaa kahtia tai murskata ne, jolloin nieleminen ei tuota ongelmia. Veteen liuottaminen auttaa myös, kunhan huuhtelee lasin pohjalle helposti jäävät muruset alas lisävedellä.

Jos tabletti on iso tai nieleminen on muuten vaikeaa, älä murskaa, pureskele tai puolita tablettia kysymättä ensin apteekista tai lääkäriltä, voiko näin tehdä. Jos tabletissa on jakouurre, on se tarkoitettu tarvittaessa puolitettavaksi. Hitaasti liukenevat enterotabletit tai -kapselit sekä pitkävaikutteiset depottabletit tai -kapselit pitää yleensä ottaa kokonaisina, koska muutoin lääkeaineen imeytyminen ja samalla vaikutus muuttuu. Lääkevaikutus voi tulla liian nopeasti ja liian voimakkaana, mutta voi myös hävitä liian aikaisin. Liian nopeasti alkavaan ja korkeaksi nousevaan lääkevaikutukseen liittyy suuri sivuvaikutusriski. Jos tabletin nieleminen on vaikeaa, ota yhteys omaan lääkäriin vaihtoehtoisen lääkemuodon löytämiseksi.

6. Tuntuvatko lääkekustannukset liian suurilta?

Sairausvakuutus helpottaa taloudellisesti lääkkeiden hankkimista. Silti omasta pussista maksettavaksi jäävä lääkelasku saattaa tuntua ylivoimaisen suurelta, etenkin jos lääkkeitä on paljon.

Suurilta tuntuvista lääkekustannuksista kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Lääkäri pystyy arvioimaan, voitaisiinko jonkun lääkkeen käyttämisestä luopua, vaihtaa se toiseen tai pienentää annostusta. Elintapojen muutoksilla voi myös usein vähentää lääkehoidon tarvetta. Itse kannattaa arvioida, ovatko kaikki ilman reseptiä hankitut lääkkeet todella tarpeellisia.

Joissakin tapauksissa lääkäri voi harkita lääkkeen vaihtamista koostumukseltaan samanlaiseen, mutta halvempaan rinnakkaisvalmisteeseen. Olennaisia hintaeroja on kuitenkin vain joidenkin rinnakkaisvalmisteiden välillä, eikä läheskään kaikille lääkkeille ole halvempaa vaihtoehtoa.

Lääkekulujen ollessa jatkuvasti ylivoimaisen suuria kannattaa etsiä apua Kelasta tai kunnan sosiaalitoimistosta. Eläkkeensaajat ja pitkäaikaisesti sairaat lapset voivat saada hoitotukea, joka on tarkoitettu sairauden hoidosta aiheutuviin erityiskustannuksiin, kuten juuri lääkkeisiin. Myös sosiaalitoimisto voi harkita taloudellisen avun myöntämistä.

Sairausvakuutuksen ns. kattosäännön mukaan on tietty summa, jota enempää potilaan ei itse tarvitse kalenterivuoden aikana maksaa lääkekuluja. Tähän summaan lasketaan potilaan itsensä maksamat osat sellaisista lääkeostoista, jotka ovat johtaneet korvauksen saamiseen. Lääkekuitit kannattaa säilyttää, koska niitä tarvitaan kun Kela ilmoittaa lääkekulujen saavuttaneen kattosäännön mukaisen rajan.

Jos on jatkuva tarve säännölliseen lääkitykseen pitkäaikaisen sairauden vuoksi, tiedustele lääkäriltä, onko mahdollista saada lääkkeistä tavanomaista korkeampaa lääkekorvausta eli erityiskorvausta. Erityiskorvauksen saamiseksi tarvitaan lääkäriltä lausunto, joka liitetään oman hakemuksen mukaan Kelalle.

7. Ikääntyneiden lääkehoidon haittavaikutuksia

Kaikki lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Niitä ei kuitenkaan tule läheskään kaikille. Yleensä ne ilmaantuvat melko pian lääkityksen aloittamisen jälkeen ja lievittyvät tai poistuvat lääkityksen jatkuessa tai lääkärin pienentäessä annosta. Lääkkeen liian korkean pitoisuuden aiheuttamat haittavaikutukset tulevat esiin vasta pitkäaikaisen lääkkeen käytön jälkeen. Näin on laita muun muassa Digoxinin tai Diapamin kerryttyä elimistöön.

Monille lääkkeille tyypillisiä sivuvaikutuksia ovat esimerkiksi pahoinvointi, ripuli, ihottumat, väsymys ja tarkkaavaisuuden väheneminen. Eri lääkkeiden tavallisimmat sivuvaikutukset on kuvattu tämän kirjan valmistekohtaisten ohjeiden yhteydessä.

Jos lääkityksen aikana ilmaantuu lääkkeen aiheuttamiksi epäiltäviä oireita, on niistä syytä kertoa lääkärille. Voimakkaiden oireiden ilmaantuessa on otettava yhteys lääkäriin lääkityksen muuttamiseksi.

Seuraavassa esitellään keskeisiä, etenkin ikääntyneillä esiintyviä lääkkeiden haittavaikutuksia. Niiden ilmaantuminen on siis yksilöllistä, eli kaikille samaa lääkettä käyttäville ei haittavaikutuksia aiheudu. Kuitenkin haittoja ilmenee yleensä sitä helpommin mitä korkeampi ikä on.

Huimaus pystyyn noustessa

Verenpainelääkkeiden samoin kuin verenpainetta alentavien sydänlääkkeiden yleinen sivuvaikutus on verenpaineen liiallinen aleneminen seisomaan noustessa tai seistessä. Henkilö itse tuntee tämän huimauksen tunteena noustessaan nopeasti istualta tai makuulta pystyasentoon. Asentoon liittyen verenpaineen ylempi arvo voi laskea useita kymmeniä elohopeamillimetrejä. Asian voi selvittää pyytämällä esimerkiksi terveydenhoitajaa mittaamaan verenpaineen paitsi istuen myös välittömästi ja muutaman minuutin kuluttua seisomaan noususta. Esimerkki pystyasentoon liittyvästä matalasta verenpaineesta on seuraava: maaten verenpaine 130/80, istuen 120/80 ja seisten 98/70. Muutaman minuutin seisomisen jälkeen verenpaine yleensä nousee hieman.

Muita matalaa verenpainetta aiheuttavia lääkkeitä ovat psykoosilääkkeet ja jotkut pitkään käytössä olleet masennuslääkkeet. Matala verenpaine lisää kaatumisen ja aivoverenkiertohäiriön riskiä, minkä vuoksi pystyyn noustessa ilmenevän huimauksen vuoksi on syytä kääntyä lääkäriin puoleen. Ongelma on korjattavissa tavallisimmin lopettamalla tai vähentämällä sivuvaikutuksen aiheuttavan lääkkeen käyttöä tai annostusta.

Voimakas heikkous tai sekavuus

Nesteenpoistolääkkeiden eli diureettien sivuvaikutuksena voi ilmetä veren suolapitoisuuden (veren natrium) tai kaliumpitoisuuden laskua. Suolapitoisuuden lasku aiheuttaa väsymystä ja heikkoutta, ja hyvin matala pitoisuus voi aiheuttaa sekavuutta ja rytmihäiriöitä. Suolapitoisuuden laskua voivat aiheuttaa myös uudet masennuslääkkeet.

Sekavuus on vaarallinen oire. Sekavuuden ilmettyä on mentävä heti lääkärin tutkittavaksi. Sekavuus voi aiheutua paitsi lääkkeiden käytöstä myös monesta muusta kehon sairaudesta.

Lihasjäykkyys ja vapina

Psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa vapinaa ja lihasjäykkyyttä. Voimakkaimmillaan haittavaikutuksena voi olla vahamaiset ilmeettömät kasvot, kumara asento, vapina ja lihasjäykkyys. Useimmiten oireet helpottuvat lääkkeen annosta pienentämällä.

Virtsan heiton vaikeus

Psykoosilääkkeet ja jotkut vanhemmat masennuslääkkeet voivat heikentää virtsasuihkua ja etenkin virtsarakon tyhjenemistä. Tuntuu, että rakko ei kunnolla tyhjene tai sitten virtsa karkaa tahattomasti. Miehillä, joilla on suurentunut eturauhanen, voi tulla jopa virtsaumpi, johon on etsittävä apua lääkäriltä. Tällaista ongelmaa aiheuttaville lääkkeille löytyy yleensä vaihtoehtoja.

Ummetus

Ummettavia lääkkeitä ovat sydänlääkkeistä kalsiuminestäjät eli kalkkisalpaaja-lääkkeet (mm. Dilpral, Dilzem, Nifangin, Plendil, Verpamil), keskushermoston kautta vaikuttavat vahvat kipulääkkeet (mm. Abalgin, Tramal, Panacod) ja närästysvaivaan käytettävät lääkkeet (Antepsin, Alsucral). Ummetus lievittyy, kun lääkitys vaihdetaan toisen tyyppiseen valmisteeseen.

Suun kuivuminen

Monet lääkkeet kuivaavat suuta. Tällaisia ovat muun muassa nesteenpoistolääkkeet ja psykoosilääkkeet sekä vanhemmat masennuslääkkeet.

Unettomuus

Univaikeudet voivat johtua monesta syystä. Univaikeuksien hoitoa tulee lähestyä syitä selvittelemällä ja poistamalla. Uni- ja nukahtamislääkkeitä pitäisi käyttää vain tarvittaessa ja silloinkin hyvin lyhyen aikaa. Unilääkkeisiin ja erityisesti niiden pitkäaikaiseen käyttöön liittyy sivuvaikutusriski ja tehon häviäminen. Jos tarvitaan unilääkettä, ei pitäisi käyttää niin pitkävaikutteisia valmisteita, että vielä seuraavana päivänäkin väsyttää. Esimerkiksi diatsepaami ja sen hajoamistuotteet jäävät iäkkään elimistöön useiksi vuorokausiksi - säännöllinen käyttö johtaa lääkkeen kerääntymiseen elimistöön. Seurauksena on lihasheikkoutta, sekavuutta, väsymystä ja henkisen toimintakyvyn heikkenemistä. Kaikki unilääkkeet heikentävät muistitoimintoja pitkäaikaisessa käytössä.

Ylämahan alueen tai rintalastan takana tuntuva polttelu ja närästys

Tulehduskipulääkkeet ovat tavallisin lääkeryhmä, joka voi ärsyttää mahalaukun limakalvoa ja aiheuttaa haavauman mahalaukkuun, pohjukaissuoleen tai ruokatorveen. Jos kipulääkettä tarvitaan, kannattaa lääke ottaa aterian yhteydessä mahaärsytyksen vähentämiseksi. Hankalassa tapauksessa on syytä neuvotella lääkärin kanssa vähemmän vatsaa ärsyttävän kipulääkkeen saamiseksi.

Voimattomuus rasituksessa

Sepelvaltimotaudin lääkkeistä osa, niin sanotut beetasalpaajat, voivat heikentää ääreisverenkiertoa, tuoda esiin piilevän katkokävelyn tai aiheuttaa voimattomuuden tunnetta rasituksessa.

Väsymys

Väsymys voi johtua hyvin monesta eri syystä ja myös monesta lääkkeestä. Väsyttäviä lääkeaineita ovat muun muassa pitkävaikutteiset unilääkkeet, vanhemmat allergialääkkeet ja mielialalääkkeet sekä jotkin hormonivalmisteet.

Sovi lääkityksen muutoksista aina lääkärin kanssa

Kun epäilet, että lääkitys aiheuttaa sivuvaikutuksia, ota yhteys hoitavaan lääkäriin. Näin sairauskertomukseen kirjautuu lääkkeen sivuvaikutus vastaisen varalle ja jos lääkitys on välttämätön, lääkäri löytää siihen toisen lääkkeen vaihtoehdoksi. Sovi kaikki lääkemuutokset lääkärin kanssa. Ominpäin lääkityksen muuttaminen voi viedä ojasta allikkoon.

8. Jos haluaa hävittää lääkkeen

Selvästi vanhentunutta tai muuten tarpeetonta lääkettä ei kannata säilytellä kotona. Vanhentuneen lääkkeen teho heikkenee tai sen vaikutustapa voi muuttua. Lapsiperheissä lääkkeisiin liittyy aina myrkytysvaara, etenkin jos lääkkeet eivät ole turvallisesti lukkojen takana. Isovanhempia tervehtimään saapuvat lastenlapset ovat usein nokkelia löytämään mummon tai vaarin lääkevarastot, jos lääkkeitä ei pidetä lukkojen takana.

Lääket tulee hävittää viemällä ne apteekkiin, joka huolehtii niiden lähettämisestä ongelmajätelaitokseen. Apteekki pystyy myös arvioimaan, ovatko lääkkeet vielä käyttökelpoisia.

9. Voiko alkoholia ottaa lääkityksen aikana?

Periaatteessa lääkehoito ja alkoholi sopivat huonosti yhteen. Pienet alkoholimäärät eivät kuitenkaan yleensä ole haitaksi, jos niiden nauttiminen tuntuu tärkeältä. Pienellä määrällä tarkoitetaan tällöin esimerkiksi pullollista olutta tai lasillista viiniä.

Eräiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden kanssa alkoholi sopii erityisen huonosti yhteen. Alkoholi lamaa keskushermostoa, ja yhteisvaikutus lääkkeen kanssa voi olla odottamattoman voimakas, jopa hengenvaarallinen. Tässä suhteessa ongelmallisen lääkkeen tunnistaa sen purkissa olevasta punaisesta kolmiosta, joka ilmentää lääkkeen voivan vaarantaa tarkkaavaisuutta liikenteessä.

Jotkut, tosin harvat, lääkkeet voivat aiheuttaa erittäin epämiellyttävän ns. antabus-reaktion, jos niiden kanssa samanaikaisesti ottaa tipankin alkoholia. Tästä on varoitettu tässä kirjassa valmistekohtaisten ohjeiden yhteydessä. Lääkäri ja apteekki myös opastavat tällaisesta mahdollisuudesta.

10. Jos lääke ei tunnu vaikuttavan

Kaikki lääkkeet eivät ala vaikuttaa välittömästi. Jotkut vaikuttavat nopeasti, toiset useiden päivien, jopa viikkojen käytön jälkeen. Lääkäri yleensä kertoo, milloin vaikutuksen pitäisi olla odotettavissa. Mikäli aika on tavallista pitempi, on siitä mainittu myös tämän kirjan valmistekohtaisten tekstien yhteydessä.

Mikäli tehoa ei ala tuntua odotetun ajan kuluttua, on syytä ottaa yhteys lääkäriin. On mahdollista, ettei valittu lääke olekaan oikea, tai sen annos on liian pieni.

Sitemap:

Sivusto ei ole optimoitu IE6-selaimelle

Päivittämällä selaimesi uudempaan versioon:

  • Varmistat uudempaa tekniikkaa sisältävien sivustojen näkymisen oikein
  • Lisäät verkkoturvallisuutta
  • Saat vakaammin toimivan selainympäristön

Päivitä uuteen Internet Explorer -versioon

Päivitä selaimesi alla olevasta olevasta linkistä uusimpaan Internet Explorer -versioon. Internet Explorer on ilmainen ja se on vapaasti ladattavissa Microsoftin sivustolta.

Asenna Firefox

Voit vaihtoehtoisesti siirtyä kokonaan uuteen selaimeen, Firefoxiin. Selain on ilmainen ja se on vapaasti ladattavissa Mozillan sivustolta.

Sulje